Jokapaikan Reetta

”Pankinjohtaja lupasi lissää rahhaa”, toteaa lähituotantokarjatilaa pyörittävä Viskaalin tilan isäntä Heikki Räinä. Leipomomaailmasta karjatilalliseksi ryhtynyt Heikki isännöi vaimonsa Tuula Kukkola-Räinän kanssa Muhoksella karjatilaa, jossa perusperiaatteina ovat eläinten mahdollisimman hyvä kohtelu ja paikallisen ruokakulttuurin edistäminen. Uutta opeteltavaa on riittänyt ja nälkä on vain kasvanut syödessä. Jokapaikan Reetta kurkkaa nyt maatilayrittäjien arkeen.

Kuopiosta kohti Kajaania puskeva pikajuna on ääriään myöten täynnä. Suurin osa matkustajista on nuoria miehiä matkalla armeijaan ja ja yhdellä jos toisellakin on hieman huolestunut ilme kasvoillaan. Ja ihmekös tuo, kaikki tulee olemaan uutta ja ihmeellistä. Myös Reetta Arvilaa jännittää alokkaiden puolesta: Minkälaiseksi ensimmäinen päivä armeijassa muodostuu?

He ovat vähän huonoja tekemään päätöksiä vikkelästi ja kiusallisia puheenaiheita tulee välttää, näin Skoonessa asuvat ruotsinsuomalaiset kuvailevat pilke silmäkulmassa ruotsalaisia. Lähes 50 vuotta Ruotsissa asunut Liisa Annenberg puolestaan sanoo, että ”Jos olisin jäänyt Imatralle, olisi elämäni varmasti ollut erilainen. Elämä täällä on tehnyt minusta jollain tapaa avoimemman”. Reetta Arvila tutustui eritaustaisiin ruotsinsuomalaisiin Etelä-Ruotsissa. Ensin hän lähti tapaamaan Liisaa Malmön Suomi Yhdistykselle.

Historiallisia taistelulajeja uskaltanee sanoa aika nörtiksi harrastukseksi. Iso ja merkittävä osa hommaa on satoja vuosia vanhojen taisteluoppaiden tutkiminen. Käännöstöiden ja analysoinnin vastapuolena ovat sitten harjoitukset, joissa hiki virtaa, kun pyritään mahdollisimman tarkasti toteuttamaan ikiaikaisia tekniikoita. Verrattain vähän ihmisiä harjoittaa Suomessa historiallisia taistelutaitoja, mutta touhu on kansainvälistä, sen oppii Reetta Arvila Grieswartt-ryhmän treeneissä. Pöydän ääressä ovat Joeli Takala, Pyry Veteli ja Julius Väliaho.

Kansalaistorilla kävi kova kuhina, kun ihmiset olivat lähteneet kadulle osoittamaan mieltään tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Suomi on perinteisesti yhdistysten luvattu maa, mutta uudenlainen kansalaisvaikuttaminen monipuolistaa ja helpottaa aktivismin mahdollisuuksia. Miten saadaan aikaiseksi onnistunut pöhinä, johon ihmiset lähtevät mukaan? Reetta Arvila matkasi mielenosoitukseen Tahdon-kampanjan puheenjohtajan Senni Moilasen kanssa.

Peliala on ollut huimassa kasvussa viime vuodet. Pelit työllistävät jo yli 2000 henkeä ja lisää on tulossa: Uusia ammattilaisia ja yrityksiä syntyy vauhdilla esimerkiksi Oulussa, jossa on jo joitakin vuosia pyörinyt ammattikorkeakoulun Oulu Game Lab. Moni jo 170:stä ohjelman läpikäyneestä on perustanut oman firman ja yrittäjillä on kova hinku luoda peli, johon ihmiset ihastuisivat. Plussaa tietysti olisi, jos tekemästään työstä saisi palkkaakin. Reetta Arvila tapaa Oulu Game Labia vetävän Jussi Aution sekä tuoreet yrittäjät Sami Kosken ja Niko Alakastarin.

Sekarotuinen Pöhnä haistelee valppaana pelastuskoirana jokaisen nurkan etsintäpaikalla. Pian ilmoille kajahtaakin ponnekas haukku, joka ilmoittaa omistajalle, että maali on löytynyt. Oulun teknologiakylässä on meneillään etsintäkoirien harjoitukset ja tällä kertaa harjoittellaan sisällä, kemian-alan yrityksen tiloissa, joka asettaa omat haasteensa koirien tarkoille nenille. Reetta Arvila tapaa muun muassa Rokan, Halon, Kaiun ja Pöhnän. Ihmisoppaana on alkuun Milja Hannu-Kuure.

Kattilassa porisee keitos, jossa on muun muassa kanelitankoja, ruskistettua voita ja juurisellerin juuria. Yhdistelmä kuulostaa erikoiselta, ja meneillään onkin testi: josko tässä olisi uusi jäätelöjälkiruoka Michelin-tähden ansainneen Chef & Sommelier-ravintolan ruokalistaan? Pienessä keittiössä kuhisee jo päiväsaikaan, kun valmistaudutaan iltaan. Miltä näyttää arki hienon ravintolan keittiössä, siitä ottaa selvää Reetta Arvila. Pääkokki ja osaomistaja, Sasu Laukkonen, on juuri nyt varattu...

Hämärä laskeutuu pellolle ja Kustavin saaristossa sijaitsevassa metsästyskopissa istutaan hipihiljaa. Kopissa tarkkana on oululainen Arttu Tavia, joka käyttää noin 60-70 päivää vuodesta metsästämiseen. Arttu ei ole harrastuksensa kanssa yksin. Kuten hyvin tiedetään, metsästys on Suomessa hyvin suosittua ja jopa 300 000 suomalaista maksaa vuosittain riistanhoitomaksun. Tällä kertaa hän on ystäviensä Timo Mustosen, Jaakko Ylä-Raution ja Janne Väisäsen kanssa Kustavin saaristossa peurametsällä. Remmiin hyppää myös toimittaja Reetta Arvila. Mutta eivätkö parhaat reissut ala aina ensin eväiden syömisellä?

Sirkuksen väki on väsynyttä ja helpottunutta tässä vaiheessa vuotta. Edessä on enää muutama näytös ja sen jälkeen sirkus jää talvitauolle. Takana on tuhansia kilometrejä ja 120 paikkakuntaa seitsemän kuukauden aikana. Tosin talvi ei merkitse monellekaan täyttä tekemättömyyttä, useimmat taiteilijat suuntaavat uusiin haasteisiin, ensi vuotta suunnitellaan ja uutta harjoitellaan. Onneksi vähän ehtii hengähtääkin. Mitä talven tulo tarkoittaa sirkuslaisille, siitä ottaa selvää Reetta Arvila.

Japanilaisen populaarikulttuurin, animen ja mangan, harrastaminen on muuttunut ja helpottunut hyvin paljon vuosien saatossa. Harrastajia on nykyään tuhatpäin ja japanilaista animaatiota ja sarjakuvaa on helposti saatavilla. Kehittyvien conien Suomi Ry:n puheenjohtaja Teppo Suominen muistelee kuinka pienenä poikana animea katsottiin VHS:ltä ja sitä piti metsästää kissojen ja koirien kanssa. Anime- ja mangaharrastaja Cilla Lohi muistaa saman:"Itse esimerkiksi tilasin erikseen Kuusamon kirjakauppaan mangapokkareita, kun nykyään niitä saa mistä tahansa marketista." Reetta Arvila osallistui Desutalks-animeseminaariin. Mistä harrastuksessa on kyse?

Pirkkalan lennoston ampumaradalla käy kuhina, kun on meneillään reserviupseerien partiotaitokilpailut. Ilmaa leikkaavat aseiden pamaukset sekä puunpirstoumisäänet, kun tulentekorastilla kyhätään kirveiden kanssa nuotiota pystyyn kiireellä. "Kansalaistaitoja, urheilua, historiaa, ensiapua ja tietenkin sotilaallisia taitoja", näin kisoja kuvailee Tampereen Korkeakoulujen Reserviupseereiden aktiivijäsen ja kilpailujen järjestäjä Mikko Tuomaala. Reetta Arvila seuraa partiotaitokisojen kulkua.

”Lellerin saaristossa on joku mökkiläinen kuullut avunhuutoja, aloitamme etsinnät ja varaudumme pelastamaan”, näin pelastusveneen miehistöä ohjeistaa Kotkan meripelastusyhdistyksen harjoituksessa veneen päällikkö Petteri Myllynen. Suomessa toimii pitkin perintein meripelastusyhdistyksiä aina Hangosta Inariin. Vesillä on säännöllisesti 150 pelastusalusta ja esimerkiksi viime vuonna suoritettiin vapaaehtoisten voimin lähes 1500 eri pelastus- ja avunantotehtävää. Reetta Arvila osallistuu meripelastusharjoituksiin, joissa tapaa Ari Lindqvistin, Juho Kirvesniemen, Jaakko Melan, Tero Markkulan ja Max Ilvosen.

Vaaditaan kovaa työtä ja sinnikkyyttä, jos tahtoo balettitanssijana huipulle. Balettitanssijat tekevät kuusipäiväistä työviikkoa ja jokainen aamu alkaa lämmittelytunneilla, joille kaikki reilu 80 tanssijaa aina osallistuvat. Mukana aamutoimissa ovat myös viime syksynä perustetun nuorisoryhmän tanssijat, joita on 10. Valmisteilla on heidän toinen esityksensä R&J, joka perustuu Romeon ja Julian tarinaan. Reetta Arvila sukeltaa nyt baletin maailmaan ja tutuiksi tulevat balettimestari Tuuli Tuominen-Sandell, tanssijat Tuukka Piitulainen, Florian Sollfrank ja Suvi Honkanen. Oopperatalon käytävillä oppaana on viestintäsuunnittelija Jussi Iltanen.

”Vaikka jännittääkin, niin oikeastaan kaikki ovat vain innoissaan päästessään kokeilemaan ensimmäistä kertaa toimenpiteitä”, sanoo eläinlääketieteen opiskelija Heli Toivanen. Kursailematon ote onkin paikallaan, sillä 5. vuoden kurssilaiset suorittavat harjoitteluaan Mäntsälässä sijaitsevassa Helsingin yliopiston tuotantoeläinsairaala Saaressa. Tavallinen päivä sujuu siten, että aamulla on oppitunti ennen maatilakäynneille lähtöä. Maatilakäynneille taas jo pätevä eläinlääkäri ottaa aina mukaansa pienen joukon opiskelijoita ja hommat hoidetaan yhdessä tuumin. Reetta Arvila pääsee kurkistamaan tuotantoeläinsairaalaan päivään. Mukana ovat opiskelijat Anna Ylhäinen, Tuomas Lahtinen, Heli Toivanen, Sebastian von Freymann, Aino Patjas ja Katri Nevanperä sekä lypsytilan emäntä Outi Mörttinen ja eläinlääkärit Helena Rautala ja Eeva Mustonen.

Kaarinan Ravattulan maalaismaisemista, vain 4 kilometrin päästä Turun keskustasta, löytyy Suomen vanhimman tunnetun kirkon jäännökset sekä iso kirkkomaa. Kirkkoa on käytetty Ristimäellä 1100-luvun loppupuolella ja 1200-luvun alussa. Mahtava löytö tehtiin viime vuonna ja tänä vuonna arkeologisia tutkimuksia on tehty kahden kuukauden ajan. Minkälaista työtä arkeologit tekevät käytännössä ja millaisia elämyksiä löydöt saavat aikaan, siitä ottaa selvää Reetta Arvila. Alkuun oppaana on arkeologi Juha Ruohonen.

Puheensorina täyttää Järvenpäässä vanhan puutalon yläkerran. Puheissa vilahtelevat perseidit, myrskyt, kaukoputket ja havaintotornit. Meneillään on Keski-Uudenmaan tähtitiedeharrastajien yhdistyksen, Altair Ry:n kerhoilta. Kerhoon kuuluu miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Sekalaista sakkia yhdistää intohimo taivaankappaleisiin ja sääilmiöihin. Jäsenet puhuvatkin tähtitiedeharrastuksestaan elämäntapana, katse on aina taivaalle. Jokapaikan Reetta on puheissa Toni Veikkolaisen, Matti Salon, Terho Erkkilän ja Katariina Salon kanssa.

Pitkä, kymmenien vanhojen amerikanrautojen letka kiemurtelee Itä-Uudenmaan pienillä maalaisteillä aurinkoisena päivänä. Välillä pysähdytään huoltoasemien isoille pihoille juttelemaan, tervehtimään tuttuja, ja koukkaamaan lisää porukkaa mukaan. Suomessa järjestetään kesäaikaan kymmenittäin erilaisia autotapaamisia ja cruisingeja, jotka ovat suuressa suosiossa. Ratin takaa löytyy sekalaista sakkia kaikista ikäluokista ja taustoista. Yhteistä heille kaikille on kuitenkin rakkaus vanhoihin, amerikkalaisiin kulkupeleihin. Reetta Arvila cruisailee Hanna Paakkarin, Samu Hiltusen, Mika Virran, Jussi Jokisen ja Virve Salosen kanssa.

Kun monet suomalaiset mieltävät Tallinnan laivat juhlimiseen ja halvan viinan hakureissuiksi, eletään laivoilla myös hyvin toisenlaista arkea. Eritoten sunnuntai-iltaisin ja maanantaiaamuisin suuri joukko virolaisia taittaa työmatkaa Suomeen kotona vietetyn viikonlopun jälkeen. Laivamatka on monelle vähän surullinen, sillä perheet jäävät taakse elämään omaa arkeaan. Reetta Arvila hyppäsi myös laivaan ja tutustui rakennusalalla työskenteleviin Jaanukseen ja Urho Märdimäeen.

Ennen oli laivat puuta ja miehet rautaa, nykyään asia on toisinpäin, nauraa 50 vuotta venetelakkaa pyörittänyt Keijo Saarinen. Kuten muillakin telakoilla, myös Susisaaressa kevät on kiireistä aikaa, mutta asioiden kanssa ei hötkyillä. Veteen lasketaan veneitä vanhoja kiskoja pitkin noin kolme kappaletta päivässä. Jokapaikan Reetta otti lautan Suomenlinnaan ja kurkistaa mitä perinteikkään venetelakan päivään kuuluu. Reissulla tulee tutuksi vastikään veneen kunnostuksesta innostunut Richard Lundell, 50 vuotta telakkaa pyörittänyt Keijo Saarinen ja venepuuseppä Päivi Lepistö