Metsäradio.

Taija Kaarlenkaski on perinteentutkija ja erikoistunut pohtimaan ihmisten eläinsuhteita. Väitöskirjatyössään hän tutki ihmisen ja lehmän ikiaikaista suhdetta. Minna Pyykkö tapasi hänet Joensuun Kuhasalon metsässä.

Elokuussa starttaa kesäinen Lehmälive. Yle Areenassa avautuu mahdollisuus seurata suoraa lähetystä Espoonlahden luonnonsuojelualueelta, missä kyytöt eli alkuperäisrotu itäsuomenkarja ovat laiduntaneet merenrantaniittyjä koko kesän. Lehmät vasikoineen ovat tärkeässä maisemanhoitotyössä. Ne pitävät maiseman avarana syömällä vesakoita, ruokoa ja muuta kasvillisuutta. Samalla ne ilahduttavat ohikulkijoita. Toimittaja Anna-Kaisa Brenner tapasi laitumella lehmien omistajat Emmi Nurmen ja Tommi Vähäkylän sekä heidän lapsensa Sennan ja Väinön.

Villin ilveksen joutuminen asutuksen välittömään läheisyyteen tai kaava-alueen sisälle on ilvesyksilölle aina stressaava tapahtuma. Ilveksellä on joustava kyky kestää vaihtelevaa stressiä, luontaisessa elinympäristössä. Kaupunki-ilveksen rooliin jouduttuaan, on joustavuus jatkuvan ja monien yhtäaikaisesti tulevien muuttujien seurauksena kovilla. Pihailveksistä kertoo seuraavassa Jussi Ristonmaa Ilveskeskuksesta, toimittajana Jyväskylässä oli Asko Hauta-aho.

Ilves muuttuneessa ympäristössä ja tilassa, on Jussi Ristonmaan oma tutkielma ilveksen käyttäytymisestä ja stressin vaikutuksesta ilveksen käyttäytymiseen. Aineisto tutkielmaan koostuu hankkeesta, jossa seurattiin vuosien 2014-2018 välisenä aikana ilveksen persoonallisuutta ja käyttäytymistä tarhaoloissa ja luonnossa. Ymmärrys ilveksen käyttäytymisen taustalla vaikuttavista stressi-, sekä ympäristömuuttujista, on myös ollut pitkään vähäistä. Tähän tyhjiöön, Ilveskeskus pyrkii tuottamaan näyttöä, käyttäytymisseurantojen sekä koesarjojen myötä. Koskenvuoren maisemissa Jyväskylässä ilvesasioissa kävi toimittaja Asko Hauta-aho.

Aina ei ihmisen toiminta ole luonnolle haitaksi - usein ihmistä pidetään luonnon tuhoajana kuin vaalijana, mutta rohkaisevia uutisia kantautuu perinnemaisemista. Ne ovat hyvä esimerkki ihmisten myönteisestä vaikutuksesta luontoon. Metsäradio kävi kesäisellä retkellä Saaristomeren Jungfruskärillä, jossa äärimmäisen uhanalaiset lajit on saatu lisääntymään. Toimittajana Markku Sipi ja retken oppaana luonnonsuojelun asiantuntija Maija Mussaari.

Kotkalainen Urpo Koponen on kuvannut ja seurannut kyykäärmeitä jo useiden vuosikymmenien ajan. Pelon sijaan siinä ajassa on muodostunut kunnioitus tätä eläintä kohtaan. Suuren yleisön joukossa vahvat ennakkoluulot elävät edelleen voimakkaana, mutta pientä muutosta parempaan on havaittavissa myös tällä puolella. Kyykäärme rauhoitettiin tänä vuonna ja tämä osaltaan parantaa tilannetta. Luku sinällään on ilmastonmuutos, joka uhkaa matelijoita maapallon jokaisella kolkalla. Kotkassa kävi toimittaja Asko Hauta-aho.

Merellisessä maisemassa Kotkan Itärannassa kilpikaarnaiset männyt piirittävät vaaleaa hiekkaa ja antavat kulkijalle ikiaikaisen tunnelman. Meren puolella näkyy lukuisia saaria ja myös täysin aavaa selkää. Tämä on luontoharrastaja Urpo Koposelle tuttu kohde, jonne ei ole kotoa pitkä matka. Asko Hauta-aho lähti Kotkaan aistimaan heinäkuista hetkeä ja oppaana oli siis Urpo Koponen.

Tänä kesänä Metsäradiossa kerrotaan luonnonsuojelun onnistumistarinoita. Aikaisemmin kuulimme Vesijärven muuttumisesta leväiseksi jätealtaaksi, jonka kalat olivat syömäkiellossa ja uimaria vastaan saattoi paikoin kellua ihan sitä ihteään. Lahden kaupungin asenne ei ollut takavuosina ympäristötietoinen eikä suojelumyönteinen. Tarvittiin asenneilmapiirin muutos, tutkimusta, rahaa ja ennen kaikkea sinnikkäitä ympäristöihmisiä, jotka eivät vuosikymmenten aikana antaneet periksi. Helppoa ei ollut, kertoo järven puhdistamisessa elämäntyönsä tehnyt lahtelainen limnologi Juha Keto. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Metsäradiossa kerrotaan tänä kesänä Suomen luonnonsuojelun menestystarinoita. Yksi niistä on Lahden kaupungin kupeessa sijaitsevan Vesijärven puhdistuminen. Sata vuotta sitten järvi tunnettiin kirkkaista vesistään ja runsaista kalansaaliistaan, mutta sitten se muuttui valtavaksi jätealtaaksi. Mitä oikein tapahtui? Miten vesistö saatiin vain muutamassa vuosikymmenessä uimakieltoon ja kalat syömäkieltoon? Toimittaja Anna-Kaisa Brennerin haastateltavana on limnologi Juha Keto, joka on tehnyt elämäntyönsä Vesijärven puhdistamisen parissa.

Metsäradio kävi alkukesästä tapamaassa Orvo Öhmania, joka on seurannut Lapin lintuja koko ikänsä. Öhman asui lapsena Enontekiön Hetassa, kun reilut 70 vuotta sitten perheen naapuriin muutti muuan Yrjö Kokko -niminen eläinlääkäri, jonka luontoretkille Orvo-poika pääsi välillä mukaan. Kokosta tuli pian kuuluisuus, kun hän kirjoitti Laulujoutsen-nimisen kirjan, josta tuli alkusysäys nykyisen kansallislintumme suojelemiseksi. Orvo Öhmanin kotimaisemat ovat sittemmin siirtyneet piirun verran etelämmäs Muonioon, jossa lintujen tarkkailu on yhä mukava harrastus. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka sinnittelee tällä hetkellä henkitoreissaan. Sen eliympäristöt ovat pilaantuneet muun muassa rakentamisen, ojitusten ja vaellusesteiden vuoksi. Tämän pitkäikäisen nilviäisen suojelemiseksi tehdään kuitenkin kovasti töitä. Esimerkiksi Pudasjärvellä kunnostetaan virtavesiä, joissa esiintyy jokihelmisimpukkaa. Pirkko-Liisa Luhta Metsähallituksesta kertoo seuraavassa, miten kunnostusta tehdään ja kuinka sen yhteydessä kerätään arvokasta tutkimustietoa. Jutussa selvisi myös, miksi jokihelmisimpukan toinen nimi on karulta kuulostava raakku. Pirkko-Liisa Luhtaa haastatteli Anna-Kaisa Brenner.

Järviruoko eli ryti on monelle kesämökkiläiselle tuttu kasvi. Se on monikäyttöinen, jos osaa hyödyntää kasvin tarjoamat mahdollisuudet, mutta se myös leviää vauhdilla ja on vaikea poistaa, jos se ehtii kunnolla juurtumaan ja valtaamaan alaa. J.Nurmisen säätiön viestintäasiantuntija Säde Mäkipää kertoo, millaisia suunnitelmia on hyödyntää järviruokoa suuremmassa mittakaavassa. Retkikaverina Hangossa oli Juha Laaksonen.

Jokihelmisimpukka eli raakku on pitkäikäinen – se voi elää jopa 200-vuotiaaksi. Ei siis ihme, että vanhimpien eläinten kuoressa voi kasvaa jopa sammalta! Raakku on erittäin uhanalainen ja niin sanottu avainlaji eli hyvin tärkeä eläin koko vesistölle, jossa se elää. Metsähallituksessa työskentelevällä Pirkko-Liisa Luhdalla on pitkä työura raakkututkimuksen parissa. Hänen johdollaan kunnostetaan parhaillaan useita raakun asuttamia virtavesiä. Toimittaja Anna-Kaisa Brenner käväisi Pudasjärven Haukiojalla ja sai tutustua Luhdan opastuksella tähän ihmeelliseen eläimeen.

Helmipöllö oli aikoinaan Suomen runsaslukuisin petolintu, mutta viime vuosikymmeninä kanta on romahtanut. Emeritusprofessori Erkki Korpimäki on kotoisin Kauhavalta ja tutkinut Etelä- Pohjanmaalla helmipöllöjä jo 50 vuoden ajan. Tänä keväänä alueen helmipöllöjen pesintätulos on kaikkien aikojen huonoin. Siihen vaikuttaa vaihteleva myyrätilanne, mutta myös metsien muuttuminen. Minna Pyykkö oli Kauhavalla metsäretkellä Erkki Korpimäen kanssa.

Orimattilan Luhtikylään on rakennettu yksi eteläisen Suomen suurimmista vesilintukosteikoista. Rakennustyöt saatii päätökseen viime syksynä, ja nyt kosteikko on ihan kokonaan valmis. Työn toteutuksesta vastasi paikallinen metsästysseura, Länsi-Orimattilan Metsästäjät. Kosteikon rakentaminen on ollut mahdollista valtion rahoittaman SOTKA-kosteikkohankkeen turvin. Mutta millainen ruljanssi kosteikon rakentaminen on ja miten kohdeyleisö, eli eläimet ovat sen löytäneet? Mika Moksu lähti luontoretkelle Birdlife Päijät-Hämeen puheenjohtaja Tapani Saimovaaran ja Länsi-Orimattilan Metsästäjien puheenjohtaja Jaakko Mattilan kanssa.

Tunnetko tämän kasvin sarjassa tutustumme tänään vanhaan, kartanoiden pihamaiden pensaaseen terttuseljaan. Mistä ne ovat Suomeen tuotu ja minkä takia niitä on aikoinaan suosittu kartanopuistojen kasveina? Oppaanamme Inkoossa on laulava puutarhuri Mikko Lagerström. Retkikaverina oli Juha Laaksonen.

Se mitä ei tunne, sitä ei kaipaa. Näin pohtii tutkija Nadja Weishaupt. Mutta kun linnuista kiinnostuu, tuo niiden saapuminen paljon iloa- ja toisaalta huolta siitä, miten ne nykymailmassa pärjäävät. Nadja Weishaupt on tutkinut lintuja eri puolilla maailmaa ja on nykyään Suomessa Ilmatieteen laitoksella selvittämässä säätutkien käyttöä lintujen muuton seurannassa. Minna Pyykkö oli linturetkellä Nadjan Suomenlahden rannassa.

Suomen metsä -pyöräilytapahtuma poljettiin viime lauantaina Helsingistä Hankoon. Tapahtuman taustoista ja motiivista kerrottiin viime viikon Metsäradiossa. Kyseessä oli siis hyväntekeväisyystempaus, jonka tuotolla hankitaan suojeltava metsäpalsta Etelä-Suomesta. Toimittaja Petri Rinne oli mukana polkemassa suojeltavaa metsäpalstaa ja tällaiset tunnelmat olivat siis lauantaina.

Suomen Metsä on hyväntekeväisyysaloite, joka sai alkunsa vuoden 2022 alussa. Hankkeen päämäärä on pyöräillä, tai konkreettisesti sanottuna ostaa lahjoituksilla usean hehtaarin kokoinen metsätila, josta tulee luonnonsuojelualue, ja joka tulee sijaitsemaan Etelä-Suomessa. Tempauksen päätapahtuma eli pyöräily Helsingistä Hankoon starttaa lauantaina 27. toukokuuta ja lähtö tapahtuu Helsingistä. Tämän erikoisen hyväntekeväisyystapahtuman puuhamiehet tapasi toimittaja Petri Rinne, nyt avaamme vähän tapahtuman taustoja.

Toukokuussa lintujärvet ovat täynnä ääniä, siipiä ja elämää. Suuri osa järviruovikoiden ja osmankäämiluhtien linnuista pysyy piilossa, mutta ne paljastuvat soidin- ja yhteysäänistä. Pertti Koskimies kuulosteli Parikkalan Siikalahdella taivaanvuohia, kaulushaikaroita, luhtakanoja ja kuoveja, jotka kuuluvat lintujärven tyypilliseen pesimälajistoon. Lisäksi lahdella ja rantapelloilla levähtää vielä tuhansittain valkoposki-, metsä- ja tundrahanhia, jotka jatkavat näihin aikoihin muuttomatkaansa arktiselle tundralle.