Metsäradio.

Illat pimenevät ja päivisin on usein harmaata ja märkää. Ruska on monin paikoin jo ohi, ja vaikuttaa siltä, kuin maisemasta olisivat kadonneet kaikki värit. Luontokuvaaja ei silti jouda välttämättä lomailemaan. Oli melkoinen tuuli ja sadettakin ripsi, kun Anna-Kaisa Brenner ja luontokuvaaja Paavo Hamunen tutkailivat Mikkelissä Urpolan luontopolun maisemia ja pohtivat, millaiset asiat ovat valokuvissa parhaimmillaan juuri syksyllä.

Suurin osa nisäkkäistä on yöaktiivisia. Jos siis haluaa nähdä niitä on oltava liikkeellä pimeässä. Toiset voivat tehdä havaintoja myös työpaikalla. Paras ammatti yölliseen retkeilyyn lienee taksikuskin virka ja nimenomaan yöajot. Helsinkiläinen eläkkeellä oleva taksikuski Pekka Jokinen muistelee luontohavaintojaan. Retkikaverina on Juha Laaksonen.

Nyt alkavat säät viilentyä ihan kunnolla. Kyyt ovat siirtyneet tai ovat viimeistään näihin aikoihin siirtymässä eteläisimmässäkin Suomessa talvipesiinsä. Syyskuussa oli vielä muutamia lähes kesäisen lämpimiä päiviä, jolloin toimittajamme Anna-Kaisa Brenner kävi Turun puolessa katsastamassa, löytyisikö talvipesien läheltä jo kyykäärmeitä. Oppaana hänellä oli kyyasiantuntija Toni Beckman, joka tuntee hyvin alueen kyyesiintymät.

Tarkkasilmäisimmät retkeilijät ovat varmaan huomanneet Vaakkoin ulkoilualueen upeissa havumetsissä hiilipintaisia kantoja. Nämä merkit viittaavat vanhaan metsäpaloon, josta on aikaa vajaat 130 vuotta. Metsää paloi silloin todella paljon yli 70 000 hehtaaria. Nokisia kantoja pitää etsiä jyrkästä rinteestä ja siellä yhteys historialliseen tapahtumaan avautuu parhaalla mahdollisella tavalla. Sammalin vuoratussa metsässä Pohjois-Espoossa hiipivät Pirkka-Pekka Petelius ja Asko Hauta-aho.

Syksyllä lintulaumat ovat suurempia kuin keväällä, ovathan poikasetkin mukana. Näinä viikkoina pellonlaiteilla hyörii satojen, peippojen parvia, joukossa pohjoisen lähisukuisia järripeippojakin. Peipon paras turva on toisissa peipoissa, ja muutkin linnut kerääntyvät parviksi huomatakseen pedot ajoissa. Riesaa peipoilla näinä viikkoina piisaa, sillä monet haukat ja isolepinkäiset jahtaavat peippoja pääruoakseen. Jotkin pikkulinnut piileskelevät tiheiköissä kuitenkin yksin. Punarinta ja peukaloinen puolustavat reviiriä paitsi kesällä myös talvialueillaan Länsi-Euroopassa. Ne karkottavat toisiaan tontiltaan laulamalla, ja lauluharjoittelua kuulee syksyllä Suomessakin. Myös teeret pulputtavat syksyllä esivalmisteluna kevään soidinkoitoksiin. Pertti Koskimies on seurannut lintusyksyn etenemistä mutta kuulostellut myös kesän viimeisiä ääniä, ampiaisten surinaa ja herhiläisten pörinää.

Monella retkeilijällä on mukanaan teltta, makuupussi ja makuualusta. Lisäksi vuodenajasta riippuen pitää olla mukana vaihtovaatteet, lämpimät varusteet ja sadevehkeet. Sitten on tietenkin oltava hyvät eväät ja juotavaa. Monilla on mukana myös kiikarit ja kamerat, joillain myös kaukoputki. Arsenaalia siis riittää. Suomessa on monta mielenkiintoista luontokohdetta, jotka on vaikeasti saavutettavissa ilman sopivaa kulkupeliä. Kaikilla ei ole omaa autoa ja julkinen liikenne ei kulje joka paikkaan. Metsäradiossa kuullaan Jouni Koivunevan mietteitä, miten retkeillä ilman omaa autoa. Retkikaverina Saaristomerellä on Juha Laaksonen.

Seuraavaksi Metsäradiossa lähdetään Vaakkoin ulkoilualueelle Pohjois-Espooseen. Vaakkoi on erämainen metsäalue, jota useat lammet ja kalliot rikkovat. Se on ihanteellinen vaihtoehto omatoimiselle ja retkeilytaitoiselle ulkoilijalle. Helsingin kaupunki on hankkinut Vaakkoin alueen vuosina 1972 ja 1976. Vaakkoin pinta-ala on noin 600 ha. Metsän siimeksessä virtaava puro tarjoilee juuri nyt upean sinfonian veden kiirehtiessä eteenpäin lampien ja soiden välisellä vyöhykkeellä. Sammalin verhoiltujen kivien välissä - soivalla retkellä olivat Pirkka-Pekka Petelius ja Asko Hauta-aho.

Syksyinen luonto tarjoilee parhaita puolia juuri nyt, kun etelässäkin puiden lehdet muuttuvat kellertäviin sävyihin. Kostea ilma on happirikasta ja kauas ovat jääneet taajamien ja valtateiden huminat. Luontoillan entinen isäntä Pirkka-Pekka Petelius viettää paljon aikaa syksyisessä metsässä ja tällä kertaa retkelle pääsi mukaan Asko Hauta-aho. Ja koska nämä miehet kulkevat aina omia polkujaan, niinpä hieman tuntemattomamman metsän halki päästiin närhen ja käpytikan opastuksella, närhen läpitunkeva ääni siis kompassin kelluvana tauluna ja käpytikan nokka suuntaa antavana punaisena neulana - ja sitten aivan yllättäen eteen ilmestyi kalliorantainen metsälampi.

Eri puolilla maata kuljetaan metsissä värjäyssienten perässä. Luonnonvärjäreillä on oma yhdistyskin, Värjärikilta, joka kokoaa luonnonväreistä kiinnostuneita yhteisen värikkäästi porisevan padan äärelle. Ennen kuin padan alle kannattaa viritellä tulet, on ensin oltava seitikki poikineen sienikorissa saaliina, ja sitten alkaakin syntyä hienoja sävyjä! Siru Päivinen jatkaa Enosta Sari Penttisen sienikorin tuntumasta, salskealta mäntykankaalta.

Miten luontokuvaamisesta tulee ammatti? Mitään suoraa polkua siihen hommaan ei ole, ja joskus taustalla voi olla dramaattinenkin elämänmuutos, kuten Kimmo Mäkirannalla. Toimittaja Anna-Kaisa Brenner tapasi Mäkirannan Kuhmon Viiksimossa, missä tämä oli järjestelemässä kojukuvauksia. Samalla tuli juteltua eläinten kohtaamisesta sekä siitä, miten luontokuvaamisesta tuli Mäkirannalle uusi työ ja kokonainen elämäntapa.

Lintukesä kypsyy elokuussa täyteen mittaansa. Pesimäkauden päätyttyä joukot ovat suurimmillaan, kun poikaset liittyvät aikuisten parviin. Lintuja näkyy ja kuuluu kuitenkin niukemmin kuin keväällä, koska iso osa niistä on vaiti ja piileskelee vesikasvustoissa, metsissä ja pensaikoissa. Lisäksi sorsakoiraita, kahlaajia ja pitkämatkaisimpia pikkulintuja on lähtenyt etelään jo touko-kesäkuun vaihteesta alkaen. Pertti Koskimies seurasi ja äänitti kesän kääntymistä syksyksi Parikkalan Siikalahdella.

Metsäradion viimeinen hetki vietettiin nuotion äärellä Inkoon Fagervikissä. Suomen luonnonpäivän isähahmo Riku Lumiaro esittelee Juha Laaksoselle miten nuotiosta ei jää maastoon mitään jälkiä. Samalla pohditaan pimenevän yön ääniä ja toiveita mitä voisi kuulla.

Itämeri on alkanut kiinnostaa viime aikiona yhä enemmän myös ilmastotutkijoita, koska merten on havaittu varastoivan hyvin lämpöä ja olevan merkittävä tekijä ilmastonmuutoksen kannalta. Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla käynnistyy nyt syksyllä uusi viisivuotinen tutkimushanke- oikeastaan tutkimuskeskus, jossa suomalaiset ja ruotsalaiset ilmasto- ja merentutkijat yhdistävät asiantuntemuksensa. Eläintieteellinen asema on saanut tätä varten mm. Jane ja Aatos Erkon säätiöltä kolmen miljoonan euron tutkimusrahoituksen. Minna Pyykkö tapasi tutkimuskoordinaattori Joanna Norkon Tvärminnen asemalla ja kyseli tunnelmia hankkeen käynnistymisen kynnyksellä.

Rovaniemellä suunnistettiin viikonvaihteessa Napapiiri-Jukolassa, missä osallistujia oli reippaasti yli 12 000. Tällainen määrä ihmisiä jättää maastoon väistämättä jälkensä. Miten luonto toipuu massatapahtumasta? Vuoden 2014 Jukolan viesti suunnistettiin savolaismaisemissa Vehmersalmella. Muutama päivä sitten Kuopio-Jukolan kilpailunjohtaja Jouko Kaihua ja toimittaja Anna-Kaisa Brenner kävivät katsastamassa paikkaa, jonka halki tuhannet suunnistajat juoksivat seitsemän vuotta sitten. Löytyikö entisestä kilpailumaastosta enää tossunjälkiä tai roskia?

Metsäradio vie meidät seuraavaksi Heinävedelle tapaamaan luontokartoittajaa. Risto Sulkava toimi kymmenisen vuotta Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Hän on koulutukseltaan biologi, ja väitteli tohtoriksi Joensuussa 2006 aihepiirinään saukko. Nykyisin Sulkavat asuvat Pohjois-Karjalassa Heinävedellä, Pirteän Pässin pihapiirissä Ilmari Räsäsen Säätiön omistamalla yli 350 hehtaarin laajuisella tilalla. Tilan metsistä on suojeltu yli puolet, ja toisella puolella harjoitetaan kokonaan avohakkuutonta metsätaloutta mahdollisimman luontoystävällisesti. Siru Päivinen ajeli komeaan maalaismaisemaan, todella vanhaan pihapiiriin.

Karttaa katsoessa ei aina muista, miten iso alue Lappi on. Ja kuinka vähän siellä loppujen lopuksi asuu ihmisiä. Osa heistä on paluumuuttajia, kuten Muoniossa asuva viihdealan taustavaikuttaja Tapio Pieskä. Hänelle pohjoisen luonto ja elämäntyyli ovat tuntuneet aina kaikkein omimmilta. Vuontisrovan laavulla Pallastunturin kupeessa on hyvä keittää kahvit ja pysähtyä pohtimaan ihmisen kaipuuta luontoon. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Kaikille radion luonto-ohjelmien kuuntelijoille tuttu kotkalainen luontoharrastaja Urpo Koponen kohtasi elämässään yllättäviä vastoinkäymisiä muutamia vuosia sitten. Hän sairastui vakavasti. Pitkän toipumisjakson aikana sairaalahoitojen ja lääkkeiden lisäksi hän haki parantavaa voimaa lintujen rengastuksesta. Juha Laaksonen tapasi Urpo Koposen, ja näin hän kertaa viime vuosien tapahtumia.

Etelä-Sallan alueen luonto on monipuolista. Alueella on useita luonnonsuojelualueita, joihin kuuluu laajoja aapasoita, vanhoja metsiä ja tuntureita. Myös suojelualueiden ulkopuolella on hienoja luontokohteita: erämaisia vaaroja, laajoja soita ja reheviä jokivarsia. Valtioneuvosto on kesäkuussa istunnossaan antanut hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi Sallan kansallispuistosta. Kansallispuisto perustettaisiin Sallan kunnassa sijaitsevalle valtion omistamalle Sallatunturin luonnonsuojelualueelle. Sallan kansallispuisto olisi Suomen 41. kansallispuisto. Tavoitteena on, että laki Sallan kansallispuistosta tulisi voimaan tämän vuoden aikana. Sallan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Petteri Salmijärven tapasi toimittaja Jarmo Siivikko.

Kirjoissa ja elokuvissa rikollinen palaa usein rikospaikalle - ja eikös se ole oikeastaan aika luonnollinen juttu? Oikeassakin elämässä on jännä käydä vuosien jälkeen paikoissa, joista on paljon muistoja. Vieläkö kohteessa näyttää tutulta ja millaisia muistoja reissu nostattaa mieleen? Anna-Kaisa Brenner patikoi ensi kertaa 1980-luvun alussa inarilaiseen Pielpajärven erämaakirkkoon. Tiettömään erämaahan rakennettu kirkko teki tuolloin suuren vaikutuksen. Niinpä lähes päivälleen 39 vuotta myöhemmin hän käveli saman reitin uudelleen. Oliko mikään muuttunut?

Metsäradiossa puhuttiin vieraslajeista ja ilmastonmuutoksesta. Tämä kesä on oiva esimerkki siitä miten lämpimämpi säätila vaikuttaa ympäristöön ja kasvimaailmaan. Vieraslaji on puolestaan ihmisen tahallaan tai tahattomasti muualta tuoma uusi laji, joka pahimmillaan uhkaa kotimaisia eläimiä tai kasveja. Mustilan arboretumin toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen pohtii vieraslajeja ja ilmastonmuutosta Asko Hauta-ahon kanssa.