Metsäradio.

Poroja on totuttu näkemään Lapin maisemissa - aavoilla tunturiylängöillä, mutta poroja on myös huomattavasti etelämpänä. Heikki Joskit asuu Sulkavalla ja hänellä on siellä pieni porolauma. Aiheesta hänen kanssaan keskusteli Asko Hauta-aho.

Timo Hattunen on Kontiorannan lakkautetun varuskunnan eläköitynyt opistoupseeri, reservin yliluutnantti ja hän innostui vapaalle jäätyään puuhaamaan paikallisten riistanhoitoyhdistysten toiminnanjohtajana. Hattuset muuttivat puolisen vuotta sitten Timon vaimon kotipaikalle Tuupovaaran Kokinvaaraan, muuttuiko elämässä maalle muuton myötä jotain muutakin kuin osoite. Näitä asioita Pohjois-Karjalassa selvitteli Siru Päivinen.

23-vuotias kirkkonummelainen Nico Niemenmaa on valittu tämän vuoden nuoreksi lintuharrastajaksi. Lintujärjestö Birdlifen palkintoperusteissa kiitellään Niemenmaan lintuosaamista ja aktiivista harrastamista. Yksi hänen erityistaidoistaan ja kiinnostuksen kohteista on pesäpoikasten rengastaminen. Toimittaja Anna-Kaisa Brenner tapasi Nico Niemenmaan Kirkkonummen keskusmetsässä.

Kalajoen seurakunta jättää sadan hehtaarin paloalueen metsän pikkueläimille Yhteensä Kalajoella paloi heinä-elokuun vaihteessa yli 200 hehtaaria metsää, eli puolet siitä tulee nyt rauhoitetuksi. Paloalue on pääosin seurakunnan omistama. Kirkkoneuvosto päätti marraskuun puolivälissä, että Susinevan 106 hehtaarin alue rauhoitetaan 20 vuodeksi. Toimittaja Juha Virtanen kävi Kalajoella tapaamassa pelastuspäällikkö Pekka Rätyä. Peräti kaksi viikkoa kestänyt metsäpalo ja sen sammutus oli poikkeuksellisen suuri urakka.

Suomessa ei ole tällä hetkellä ainuttakaan lohestuskulttuuriin keskittyvää erikoismuseota tai -näyttelyä kuten Ruotsin Laxens Hus tai Norjan Namsen Salmon Aquarium. Saamelaismuseo Siidaan Inarissa on tallennettu vähäinen määrä lohestusesineistöä myös Tenojokivarresta. Utsjoen kunnan majoitus- ja ravintolainfra on selvässä nosteessa juuri nyt. Koronaepidemian edesauttamana myös muut kuin lohestavat kansalaiset löysivät Utsjoen. Siksi tavalliselle matkailijalle tulisikin mahdollisimman nopeasti luoda sellaisia luontomatkailu- ja kulttuurikohteita, jotka toisaalta pysäyttävät kulkijan ja toisaalta tukevat seudun kulttuuriperimän säilymistä. Yksi luontevimmista Utsjoen kuntakuvaan istuvista kohteista olisi Tenojoen lohestukselle rakentuva perinnekeskus. Tässä oli lainaus aloitteesta Utsjoen kunnalle, jonka ovat allekirjoittaneet Veikko Guttorm ja Anssi Eloranta. Tarkemmin tähän aloitteeseen syventyvät seuraavassa Anssi Eloranta ja Asko Hauta-aho.

Suomessa ei vielä sähköautoilla kuljeteta puuta metsistä, mutta Ruotsissa alkaa ensi vuonna kokeilu. miten 80 tonnin sähköajoneuvo pärjää puunkuljetuksessa. Meillä Lapissa puolestaan alennetaan hiilidioksidipäästöjä käyttämällä tavanomaista isompia ajoneuvoyhdistelmiä. Ajokilometrit vähenevät, samoin polttoaineen kulutus ja hiilidioksipäästöt. Metsähallitus on saavuttanut jopa yli 10 prosentin päästövähennykset. Ainakaan toistaiseksi sillat eivät ole sortuneet eivätkä tiet painuneet. Kokemukset ovat olleet hyvät, sanoo kehityspäällikkö Jouni Karjalainen. Hänet tapasi Pyhäjoen Palosaaressa toimittaja Juha Virtanen.

Etelärannikolla sijaitsevan Kirkkonummen keskustassa kohoaa kukkula, joka on suurten liikenneväylien puristuksessa. Autoteiden ja rautatien ympäröimän Munkinmäen luonto on kuin villiintynyt puutarha, mutta jo nimikin kertoo, että paikalla on keskiaikaan ulottuva historia. Kukkulan ympärillä lainehti tuolloin vielä merivesi. Kaavoitus ja rakentaminen kutistavat varsinkin pääkaupunkiseudulla asutuskeskusten luontoa, ja samalla on vaarana menettää myös tärkeää paikallishistoriaa. Kirkkonummelaiset kotiseutu- ja luontoaktiivit halusivat nostaa Munkinmäen profiilia, ja niinpä sinne valmistui muutama kuukausi sitten kulttuuri- ja luontopolku. Polku löytyy nykyaikaisesti myös digitaalisena versiona. Toimittaja Anna-Kaisa Brenner lähti tutustumiskierrokselle Munkinmäkeen oppaanaan antropologi Petra Vairimaa, joka on yksi kulttuuripolun toteuttajista.

Suomalaiset paikannimet ovat välillä hämmentäviä. Karkean ja jopa törkeän kuuloisen nimen taustalla on usein omalaatuinen kansanhuumori tai jokin historiallinen syy. Äänekoskella, Suomen vilkkaimman valtatien reunamalla sijaitsee Ryssänpiilo-niminen paikka. Mitä ihmettä? Eikä nyt olla edes lähellä itärajaa vaan aivan keskellä keskisintä Suomea. Anna-Kaisa Brenner sai vinkin Ryssänpiilosta ja lähti kipuamaan kivistä kalliorinnettä oppaanaan retkibloggaaja Peter Lindenberg.

Pihlajissa on kaiken syksyä hyörinyt isoja rastasparvia, sillä marjoja oli paljon suuressa osassa Suomea. Runsain marjansyöjälintumme on koko maassa pesivä räkättirastas. Pohjois-Karjalasta Lappiin pesiviä tilhiä ei ole etelärannikolle ehtinyt vasta kuin pieniä ryhmiä, sillä pääjoukoille on vielä piisannut syötävää pohjoisempana. Rastaat ja tilhi syövät marjamaltoa mutta kolmas pihlajanmarjalintu, taviokuurna, syö marjoista siemenet. Lapissa pesivät taviokuurnat vaeltavat kerran pari vuosikymmenessä etelärannikolle asti. Myös muut rastaat, punatulkut, punarinnat, kertut ja jotkin muut lintulajit syövät pihlajanmarjoja. Pertti Koskimies ennusti, että marjalintujen eloisat parvet ilahduttavat luonnonystäviä eteläisimmässä Suomessakin joulu- ja vielä tammikuussakin.

Tuntuuko luonnossa oleminen joskus suorittamiselta? Pitääkö joka paikassa ottaa valokuvia ja somettaa? Pystyykö silloin omia ajatuksia ollenkaan selkiyttämään ja rauhoittamaan? Toimittaja Anna-Kaisa Brenner vietti kesän loppumetreillä yhden yön karhukojussa itärajan pinnassa Kuhmossa. Turvallisina seuralaisina olivat kamera, nauhuri ja kännykkä. Mutta: ajatukset olisivat pärjänneet ilmankin. Kuunnellaan hetki Anna-Kaisan pohdintoja kuvausretkeltä, karhujen kohtaamisesta ja omiin ajatuksiin törmäämisestä.

Miten Suomen metsät ovat muuttuneet vuosisatojen mittaan? Jyväskylän yliopiston professori Mikko Mönkkönen on perehtynyt näin muutoksiin ja kertoi aiheesta Suomen vanhimman tieteellisen seuran Societas pro fauna et flora fennican 200- vuotisjuhlissa Ritarihuoneella Helsingissä. Minna Pyykkö jututti häntä tilaisuuden jälkeen.

Entisajan keittiöstä saattoi vuosien saatossa mystisesti hävitä lusikoita, jopa kuparipannuja. Monesti syyllinen näihin katoamisiin oli samassa perheessä asuva kalastaja, joka otti materiaalia uistimiin omasta kuormasta. Tietokirjailija Erkki Norell kertoi miten lusikkauistimet aikoinaan syntyivät ja millainen pyyntiväline se oikein oli. Asikkalan Vääksyssä oli toimittaja Asko Hauta-aho.

Kissa luonnossa on aihe, joka herättää paljon keskustelua. Moniko tietää, että Suomessa on jopa parisen kymmentä tuhatta kissaa, jotka elävät ulkona sään armoilla? Monet eläinsuojelijat tekevät kovasti töitä loukuttaakseen näitä populaatiokissoiksi kutsuttuja eläimiä pois luonnosta. Sieltä kissat päätyvät tavallisesti löytöeläinkoteihin, kuten Katajankulmalle Hattulaan. Kuulemme siitä hetken kuluttua lisää, mutta käydään aluksi Pälkäneellä seuraamassa, kuinka pitkän linjan eläinsuojelija Johanna Jaatinen asentaa metsään itse rakentamaansa kissaloukkua. Yli sadan kissan lauma pitäisi saada kiinni ennen talvipakkasia. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Lohen täysimittainen kalastuskielto Tenojoelle varmistui viime keväänä. Syynä poikkeukselliseen rajoitukseen on Tenon lohikantojen nopeasti heikentynyt tila, joka oli havaittu seurannassa. Kielto koskee sekä lohen vapakalastusta että lohen pyyntiä seisovilla pyydyksillä. Näin kylmää tekstiä lohen kalastuskiellosta kuultiin ja luettiin keväällä 2021 ja nyt vielä alueelle kuulumaton vieraslaji kyttyrälohi tunkee voimalla Tenojokeen. Asko Hauta-aho kysyi Tenojoen lohestukseen ja tulevaisuuteen liittyviä asioita emerituskalabiologi Anssi Elorannalta, joka on kalastanut lohia alueella yli 50 vuotta.

Minna Pyykkö kävi Hangon lähistöllä syksyisellä metsäretkellä luontoyrittäjä Ari Kapasen kanssa. Tavoitteena oli hiipiä katsomaan, onko äskettäin kuolleen metsäkauriin haaskalla kävijöitä.

Sykyinen hirvenmetsästys on monelle metsästäjälle vuoden päätapahtuma ja sen käynnistymisestä on jo vajaa kuukausi aikaa. Tulevatko nuoret tämän perinteisen harrastuksen pariin ja miten he saavat tietoa metsästykseen liittyvissä asioissa. Asko Hauta-aho lähti selvittämään miten hirvenmetsästys on tänä vuonna sujunut Etelä-Savossa Sulkavalla? Näin asiaa valottaa Hakovirran metsästysseuran puheenjohtaja Heikki Joskit.

18-vuotias Lasse Kurkela on voittanut lokakuussa jo kaksi kansainvälisesti arvostettua luontokuvakilpailua. Kotimaisessa kovatasoisessa Vuoden luontokuva-kilpailussakin hän ylsi hienosti palkintosijoille. Nuoresta iästään huolimatta Kurkela on ehtinyt osallistua menestyksekkäästi jo kymmeniin kilpailuihin Suomessa ja ulkomailla. Lasse Kurkela kuvaa mieluiten Kuusamossa, jossa melu ja valosaaste eivät ulotu suurten metsien siimekseen. Kuvauskohteina ovat usein petoeläimet, mutta viimeaikaisin kilpailumenestys on tullut kuukkelin kuvaamisesta. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Helsingissä on jälleen tänä syksynä tehty paljon rottahavaintoja. Mitä helsinkiläisrotta tarkalleen ottaen syö, kantaako se taudinaiheuttajia tai mitä eläimelle tapahtuu sen kuoltua - näitä ei vieläkään tiedetä ihan tarkalleen. Mutta nyt asioita tutkitaan Helsingin yliopiston kaupunkirottaprojektissa. Tutkija, evoluutiobiologi Tuomas Aivelo vetää projektia. Häntä kiehtoo rotassa se, että eläin on kekseliäs selviytyjä, joka osaa tehdä yhteistyötä lajikumppaniensa kanssa. Tuomas Aivelo ja toimittaja Anna-Kaisa Brenner kävivät iltahämärissä tutkimassa paikkaa, jossa rottia on liikkunut runsaasti ja josta niitä on yritetty aktiivisesti häätää pois.

Järvenpääläinen Olli Järvenkylä on kokenut vaeltaja. Viisi vuotta sitten hän irtisanoutui työstään ja vaelsi 100 päivää Urho Kekkosen kansallispuistossa. Reissun tavoitteena oli kokea pohjoisen syksy kesästä kaamokseen. Millaisia muistoja syksystä jäi? Minkälaisia vaellusreissuja hän on viime aikoina tehnyt? Minna Pyykkö tapaa Olli Järvenkylän Järvenpään hämärtyvässä illassa.

Kun pakkaset ja talvi hiipivät talon nurkkiin niin on hyvä aika tehdä vaikka perhoja tulevalle pyyntikaudelle. Perhojen sitominen on tarkkaa puuhaa ja niiden tekemiseen liittyviä tarvikkeita kertyy pöydällinen hyvin äkkiä. Perhoilla jäljitellään tarkasti kalojen omaa ravintoa hyönteisitä aina nisäkkäisiin asti ja yksi asia on tässä varmaa - pölynimurin kanssa ei kannata lähestyä perhonsitojan työpistettä. Hyönteisen koko elinkaari näyttäytyy perhojen muodoissa, näin asiaa valaisee vuosikymmenien kokemuksella perhonsitoja Erkki Norell.