Metsäradio.

Tämä talvi on ollut säiden puolesta oikukas. Välillä on satanut vettä kuin saavista kaataen, ja osa Suomesta on ollut lähes koko talven ilman lumipeitettä. Lisäksi koko maassa on viime päivinä puhallellut voimakkaita myrskytuulia. Toimittaja Anna-Kaisa Brenner lähti viimeisimmän puhurin jälkimainingeissa katselemaan, näkyisikö helsinkiläisillä viljelypalstoilla jo yhtään kevään merkkejä, pääkaupunkiseudulla kun lumipeite on huvennut lähes olemattomiin. Mukaansa hän sai biologi ja tietokirjailija Leena Luodon, joka ylläpitää suosittua Puutarhan parhaaksi -Facebook-ryhmää.

Valjakkoyrittäjät ja -koirat ovat kulkeneet haasteesta toiseen. Koronan seurauksena koirilta loppuivat työt ja esimerkiksi Lapissa tuhansien rekikoirien tulevaisuus oli vaakalaudalla. Erilaisten ruokakeräysten ansiosta suurin osa koirista saatiin pidettyä hengissä yli pandemia-ajan. Nyt valjakkokoirilla riittää töitä, kun Lapissa eletään ennätyksellistä turistikevättä. Huolenaiheeksi on sen sijaan noussut ruoan, sähkön ja polttoaineiden hintojen nousu, joka vaikuttaa jo valjakkoyritysten kannattavuuteen. Urho Ahomaalla on huolehdittavanaan 176 koiraa Saariselän Kuukkelilammella. Apetta kuluu noin sata kiloa päivässä. Se koostuu valmisruokanappuloista, lihasekoitteesta ja vedestä. Ruoka tulee pääosin ulkomailta suurina erinä. Muun teurasjätteen käyttö on vähäistä, koska se pitäisi noutaa teurastamolta erikseen ja sen käsittely koiratarhalla on hankalaa. Nyt porojen teurastamisen yhteydessä menee roskiin satoja tonneja koirille ruuaksi kelpaavaa liha- ja luujätettä. Alueelle toivotaankin teollista toimijaa, jok

Suomi on luontoharrastajien maa. Merkittävä osa tutkimuksia tukevista havainnoista on harrastajien tekemiä. Nyt näitä harrastajia ja havaintojen ilmoittajia kaivataan lisää. Luonnontieteellisellä keskusmuseolla, Luomuksella, on kysely mitä lajiryhmiä suomalaiset havainnoivat, mikä motivoi heitä ilmoittamaan havaintojaan ja toisaalta ja mitkä tekijät lisäisivät heidän mahdollisuuksiaan osallistua havaintojen ilmoittamiseen entistä aktiivisemmin. Yli-intendentti Aleksi Lehikoinen kannustaa testin tekemiseen ja sitten havaintojen keräämiseen ja ilmoittamiseen. Retkikaverina Karjaalla havaintoja kirjaamassa oli Juha Laaksonen. Osallistu siis Luonnontieteellisen keskusmuseon, BirdLife Suomen, Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen Riistakeskuksen kyselyyn 15.3.2023 mennessä. Kysely löytyy helposti menemällä sivuille. luomus.fi

Metsäteollisuusyhtiö UPM Metsän omistamalla 8 000 hehtaarin suuruisella metsäalueella parannetaan petolintujen suojelua rakentamalla helmipöllöille näätäturvallisia pesäpönttöjä. Talousmetsään tehdään myös tekopesiä kana-, hiiri- ja mehiläishaukoille. Turvallinen helmipöllön pesäpönttö asennetaan tolpan päähän. Tolpan ympärille laitetaan muoviputki, jonka pinnasta näädän kynnet eivät saa otetta. Pöntöt sijoitetaan niin kauas lähipuista, etteivät näädät pääse hyppäämälläkään pesän kimppuun. Sääksisäätiön ja UPM:n yhteistyöstä haetaan oppia vastaaville toimille muuallakin Suomessa. Toimittajana oli Timo Leponiemi.

Yle Areenassa julkaistiin vastikään kuusiosainen podcast- sarja Rakas puu, kaadettu puu. Sarja pohtii suomalaisten ja länsimaalaisten luontosuhteen kehittymistä läpi vuosisatojen. Minna Pyykkö oli metsäretkellä Helsingin Kivinokassa sarjan toisen käsikirjoittajan, historiantutkija Juha Haaviston, kanssa.

Mustarastas ei ole kovin jouluinen lintu, onhan koiras pikimusta ja naaraskin tummanruskea. Musta tarkoittaa viidestä liturgisesta väristä kuolemaa, ja kirkkovuodessa se kuuluu pitkäänperjantaihin eikä joulun syntymäjuhlaan. Mutta nykymaailmassa mustarastas on joulupihan siipikansaa Suomen eteläpuoliskossa niin kaupungeissa, taajamissa kuin viljelyseutujen maalais- ja omakotitalojen pihoilla, joilla lintuja ruokitaan. Vain jokunen prosentti Suomessa pesivistä rastaista talvehtii, mutta määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä moninkertaiseksi ruokinnan ja talvien lauhtumisen vuoksi. Pertti Koskimies kertoo piharastaiden elämästä aamuvarhain, kun tiaislaumakin jo räpistelee ruokintapaikalla. Enää kymmenkunta viikkoa, ja upea rastaskonsertti palkitsee linturuokkijan ruhtinaallisesti.

Kolmekymppinen ranualainen Erno Saukko toteutti pari vuotta sitten unelmansa. Hän vietti vuoden vaeltaen Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa. Retki alkoi elokuussa 2019 Pohjois- Norjasta Jäämeren rannalta ja päättyi samaan paikkaan 366 retkipäivää ja 2500 kilometriä myöhemmin. Minna Pyykkö jutteli hänen kanssaan vaellusmuistoista, matkan varrella eteen tulleista yllätyksistä ja reissun luontohavainnoista, joista hän on kirjoittanut myös tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Vuoden vaellus.

Kun myrsky kaataa kunnan metsää, ulkoilureiteille rojahtaneet puut siirretään usein syrjään. Niitä ei välttämättä korjata kokonaan pois, vaikka niistä saisi hyvää polttopuuta. Pitääkö metsän olla ryteikkö, että se säilyisi monimuotoisena? Ja jos metsä kasvaa Natura-alueella, saako sinne edes mennä ulkoilemaan normaalisti? Tällaiset kysymykset ovat tuttuja biodiversiteettikeskuksen johtajalle Petri Ahlrothille. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Metsäradiossa vierailtiin marraskuun alkupuolella Lokkisaarella Lempäälässä. Alue on vapaaehtoisten lintuharrastajien talkootyön tuloksena nykyään yksi sisämaan arvokkaimmista lintualueista. Sen kunnostuksessa saatuja oppeja pyritään hyödyntämään myös muissa vastaavissa hankkeissa. Nyt palataan hetkeksi Lokkisaaren syystunnelmiin. Lintuharrastaja Rainer Mäkelä kertoi, mitä näiden yli 20 vuoden aikana saarella on tehty ja opittu. Toimittajana oli Minna Pyykkö.

Standup-koomikko Iikka Kivi on lintuharrastaja, joka sai kipinän lintuihin jo pikkupoikana. Harrastuksen myötä kiinnostus muihinkin ympäristöasioihin alkoi kasvaa. Tänä päivänä hänet tunnetaan myös somevaikuttajana, jonka hampaissa on usein hampaaton ja vätystelevä luontopolitikointi. Anna-Kaisa Brenner tapasi Iikka Kiven Kempeleen Vihiluodossa, tunnetuissa lintumaisemissa.

Eteläiseen Suomeen kaivattaisiin lisää suojeltuja metsiä. Yksi suojelutarkoituksiin soveltuva alue on Evon alue Hämeenlinnan Lammilla. Evon alueesta on haluttu perustaa Suomen ensimmäinen tiedekansallispuisto. Toimittaja Timo Leponiemi tapasi Evolla ympäristötutkimuksen emeritus professori ja Lammin biologisen aseman pitkäaikaisen johtajan Lauri Arvolan ja Helsingin yliopiston dosentin Juha Tiaisen.

Ahtialanjärvi Lempäälässä on nykyään yksi sisämaan parhaista lintupaikoista. Erityisesti järven keskellä oleva kahden hehtaarin Lokkisaari on tärkeä pesimäpaikka ja levähdyspaikka monille muuttolinnuille. Nykyinen linturunsaus on kuitenkin vaatinut valtavasti työtä. Alue oli kasvamassa umpeen, kun saaren kunnostustöihin ryhdyttiin yli 20 vuotta sitten vapaaehtoisten lintuharrastajien voimin. Minna Pyykkö vieraili saarella nyt syksyllä ja tapasi lintuharrastaja Rainer Mäkelän, joka on ollut Lokkisaaren kunnostuspuuhissa alusta alkaen.

Koitere-järvi ja siihen liittyvä Koitajoki Pohjois-Karjalassa saivat aivan hiljattain Cambridgen yliopiston suunnalta 1,5 miljoonaa dollaria, vesistön ennallistamisen avuksi. Mikä tekee erämaisesta Koitajoesta erityisen haasteellisen kunnostaa, ja miksi rahoitus suomalaisten sotkujen siivoamiseen tulee Britanniasta? Lumimuutos Osuuskunnan toimija, kalastaja ja maantieteen dosentti Tero Mustonen avaa itäisen vesistön ongelmavyyhteä, hänen kanssaan jatkaa Siru Päivinen.

Tiaiset, mustarastaat ja muut tutut talvilinnut kokoontuvat taas ruokintapaikoille. Monilla maaseudun ja omakotialueiden pihoilla yksi runsaimmista siivekkäistä on pikkuvarpunen, kivikaupungin varpusen pikkuserkku. Pikkuvarpusen tuntee suklaanruskeasta päälaesta ja mustasta täplästä valkoisessa poskessa. Nykyään, kun pikkuvarpusia pesii koko Suomen eteläpuoliskossa ainakin neljännesmiljoona pariskuntaa, on vaikea uskoa, että vielä 50 vuotta sitten tämä lintu oli vain Ahvenanmaan ja kaakkoisrajan harvinaisuus. Pertti Koskimies on seurannut pikkuvarpusten ällistyttävää aluevaltausta idästä länteen siitä asti, kun ensimmäiset parit olivat vasta asettuneet Parikkalan ja Tohmajärven väliselle rajaseudulle. Nyt näitä lintuja on ainakin 250 kertaa niin paljon kuin Pertin nuoruudessa, talvisinkin pari miljoonaa yksilöä. Pikkuvarpunen on äärimmäinen menestyjä nykyaikana, jolloin lintulajeistamme jo puolet on punaisella listalla eli uhanalaisia tai uhanalaisiksi taantuvia.

Kesän aikana Orimattilan Luhtikylään, Porvoonjoen tuntumaan on syntynyt vesakoituneet peltonotkelman pohjalle yksi eteläisen Suomen suurimmista vesilintukosteikoista. Yhdentoista hehtaarin yhtenäinen kosteikko tulee olemaan koti paitsi vesilinnuille, myös nisäkkäille ja hyönteisille. Työn on tehnyt paikallinen metsästysseura, Länsi-Orimattilan Metsästäjät. Valtava vesirakennushanke ei olisi ollut mahdollinen ilman valtion tukea, jota Sotka -kosteikkohankkeen puitteissa Orimattilaan tuli runsaat sata tuhatta euroa. Veronmaksajien rahoista hyötyvät myös veronmaksajat itse, kun paikalle voi kuka vain mennä tarkkailemaan luontoa. Mutta mikä saa metsästäjät rakennuspuuhiin? Mika Moksu lähti katsomaan kosteikkoa yhdessä Länsi-Orimattilan Metsästäjät ry:n puheenjohtaja Jaakko Mattilan kanssa.

Vanhat niityt pensoittuvat ja avonaiset maisemat kasvavat umpeen. Tämä näkyy myös saaristossa. Miten umpeenkasvu ja rehevöityminen näkyy Utössä? Juha Laaksonen ja Martin Öhman pohtivat miten saaren puusto on saanut alkunsa?

Suomen ilmasto muuttuu, mutta sen vaikutuksen ovat erilaisia eri puolilla maata. Kun läntisessä Suomessa lumipeite hupene, Kainuussa se jopa kasvaa tulevien vuosikymmenten aikana. Miten tarkasti ilmastoa voidaan ennustaa ja miltä Suomi näyttää eri maakunnissa vuonna 2050? Siihen vastasi Ilmatieteen laitoksen tutkija Antti Mäkelä. Toimittajana Kukka Ström.

Runoilija Heli Laaksoselle vihreä korpi sammalineen on suuri inspiraation lähde, josta pulppuaa vaikka millaisia tarinoita. Uusimpaan kirjaansa hän on kirjoittanut lyhyitä ja vekkuleita luontoesitelmiä, joiden pääosissa ovat kasvit ja eläimet. Monet niistä voi kohdata eräässä satakuntalaisessa ikimetsässä, jonne Heli Laaksonen johdatti Metsäradion kuuntelijat. Ohjelmassa selvisi myös, miksi Laaksosen pakkaa mukaansa metsään suodatinpusseja ja maitotölkkien korkkeja. Toimittaja oli Anna-Kaisa Brenner.

Susikeskustelu on jälleen ajankohtainen Suomessa. Vastikään syyskuussa Luonnonvarakeskus julkaisi kahden vuoden työn tuloksena Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittelyä käsittelevän loppuraportin. Susien määrä on Suomessa kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana, mutta silti raportin mukaan niiden geneettinen monimuotoisuus- joka on edellytys lajin selviämiselle Suomessa- on heikentynyt. Tämä ristiriita johtuu mm. siitä, että sudet elävät Suomessa kahdessa eri osapopulaatiossa itäisessä ja läntisessä Suomessa. Susien suojelu, kannanhoidollinen metsästys, häirikkösudet, susivahingot, susipelko, susien tulevaisuus- susiin liittyy paljon tunteita ja mielipiteitä. Seppo Ronkainen on nähnyt villejä susia kenties useammin kuin kukaan toinen Suomessa. Hän toimi vuosikymmenten ajan Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestarina, ja pannoitti ja seurasi sinä aikana satoja susia. Hän on myös kuvannut pitkään susien elämää. Siksi hän on loistava keskustelukumppani juttelemaan siitä, minkälainen eläin itse sus

Kaarnakuoriaisten aiheuttamat tuhot näkyvät kuusikoissa parin kuivan ja kuuman kesän jälkeen. Ongelma tunnetaan myös kaupunkimetsissä. Voiko tuhoja jotenkin ehkäistä ja millainen puusto olisi ihanteellinen tulevaisuuden virkistysalueilla? Kaupunkiekologian professori Heikki Setälä ja toimittaja Anna-Kaisa Brenner kävivät Lahdessa tutkailemassa kaarnakuoriaisten näivettämiä kuusia.